Ryhmiin kuulumisen tärkeydestä
Nuoruus on identiteetin kehittymisen aikaa, johon kuuluvat kysymykset siitä kuka olen, millainen olen ja mitä haluan tehdä. Erilaisiin ryhmiin kuulumisen kokemukset vaikuttavat nuoruudessa merkittävästi identiteetin muotoutumiseen. Kaikenikäiset vertailevat itseään toisiin, mutta erityisen vahvaa vertailu on nuoruusiässä, jolloin kavereiden ja ikätovereiden mielipiteet saavat suuremman painoarvon kuin milloinkaan aiemmin tai myöhemmin elämässä. Tähän löytyy selitys aivojen kehityksestä. Nuoren aivot käyvät läpi vaihetta, jolloin toisten reaktioiden tarkkailu korostuu ja mielessä pyörii, tulenko hyväksytyksi vai torjutuksi. Porukasta ulkopuolelle jääminen on pelkona järkevä ja sillä on selkeä tarkoitus, kun tarkastellaan ihmisen historiaa. Ihmisyhteisöstä karkotettu yksilö on harvoin selvinnyt luonnossa yksin petoja ja muita uhkia vastaan. Ihminen tarvitsee tuekseen ihmisryhmää. Vaikka nykyään porukan ulkopuolelle jääminen ei tarkoita enää uhkaa eloonjäämiselle, aivomme ovat yhä virittyneet vahvasti suuntaamaan huomiotamme siihen, ettemme jäisi yksin.
Nuoruudessa paine kuulua joukkoon ja olla erottumatta joukosta on vahva. Huonokuuloiset nuoret saattavat valita mieluummin jopa sen, että he vaikuttavat tyhmältä, kunhan vain huonokuuloisuus ei tule esiin. Lapsuudessa positiivisen minäkuvan kehittymiselle tärkeimmässä roolissa ovat lapsen läheiset aikuiset. Nuoruusiässä kaveriporukat ja muiden vertaissuhteiden merkitys korostuvat. Kaikenlaiseen toisista poikkeavaan voi nuoruusiässä olla hyvin korkea kynnys, eikä siinä auta vaikka aikuiset kuinka yrittäisivät puhua ”järkeä” esimerkiksi kuulon apuvälineiden käytön tärkeydestä. Kapinointi kuuloasioita kohtaan on normaalia nuoruudessa. Sekin on normaalia, että kapinointia ei ole. Jokainen kulkee oman polkunsa ja identiteetin kehittymisen prosessi on omannäköisensä.
Vaikka aikuisilla on rajallinen vaikutusvalta nuorten maailmaan, nuorten kanssa toimivien aikuisten suhtautumisella on kuitenkin väliä. Läheisten aikuisten tuki on itsenäistyvälle nuorelle yhä hyvin tärkeää. Opettajilla voi olla suuri merkitys siinä, miten oppilaat koulussa suhtautuvat kuulovammaan ja millaista esimerkkiä he aikuisina toiminnallaan luovat. Jos opettaja suhtautuu erilaisuuteen luontevasti ja tuo vaikkapa viittomista esiin positiivisella tavalla, kuulovammainen oppilas saa kokea omaavansa jotain hienoa ja erilaista, joka on rikkaus ja josta muutkin voivat oppia.
Vertaistuen tärkeydestä ja kuulovammaisen nuoren identiteetin kehittymisestä
Aivomme siis ohjaavat nuoruudessa miettimään paljon sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Jos nuorella on piirre tai ominaisuus, jota ei ole kenelläkään toisella hänen tuntemallaan nuorella, on vaikeampaa liittää tämä ominaisuus positiiviseksi osaksi itseä. Moni nuori on lähiympäristössään ainoa kuulovammainen. Tilaisuudet, joissa pääsee tapaamaan muita samanikäisiä kuulovammaisia, kokemaan yhteenkuuluvuutta ja saamaan vertaistukea, ovatkin erityisen tärkeitä kuulovaikeuksien liittämiseksi luonnolliseksi osaksi omaa identiteettiä.
Nuoren identiteettipohdintaan voi kuulua vaikeita kysymyksiä siitä, miten määrittelen itseni. Joitakin nuoria voi helpottaa se tieto, että nämä pohdinnat kuuluvat ikään ja kaikenlaiset nuoret käyvät läpi ajatuksia siitä kuka olen, mihin ryhmään kuulun ja mitä haluaisin olla. Toisaalta kuulovaikeuksiin liittyvät pohdinnat tulevat kuulovammaisilla nuorilla kaiken muun nuoruuden pohdinnan päälle, joten siitäkin näkökulmasta armollisuus on tarpeen. Myös sen tiedostaminen voi auttaa, ettei kukaan meistä ole koskaan valmis ja tutkimustiedon mukaan identiteetti kehittyy ja voi muuttua läpi aikuisiän. Olisihan oikeastaan aika järkyttävä ajatus, että nuorena meille muodostuisi itsestämme sellainen käsitys, johon ei mikään tuleva elämäntapahtuma, kokemus tai oivallus pääsisi vaikuttamaan, ja pysyisimme aina vain samanlaisina.
Miten tukea kuulovammaisen nuoren identiteetin kehittymistä?
Kuulovammaisen nuoren identiteetin kehittymiselle tärkeä pohja on se, miten läheiset ihmiset ja ympäristö suhtautuvat kuulovammaan. Lähipiiri voi auttaa nuorta vahvuuksiensa tunnistamisessa ja todenmukaisen käsityksen muodostumisessa itsestään ja taidoistaan. Identiteetin muodostamista helpottaa se, että nuori ymmärtää oman kuulotilanteensa, miksi sosiaaliset tilanteet voivat olla vaikeita ja erilaisissa kuuloympäristöissä ei voi osallistua yhtä helposti kuin ne nuoret, joilla ei kuulovaikeuksia ole. Kuulovamma vaikuttaa kommunikaatioon ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Se, mitä ajattelemme itsestämme, kehittyy juuri tässä vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Kun nuorella on kattavasti tietoa kuulovammastaan, siihen sopeutuminen on helpompaa ja kuuloasiat on helpompi liittää osaksi omaa itseä muiden piirteiden ja ominaisuuksien joukkoon.
Jokainen meistä reagoi kohtaamiinsa asioihin ja vaikeuksiin yksilöllisesti. On kuitenkin melko tyypillistä, että kuulovammainen nuori päätyy syyttämään itseään tilanteissa, joissa kaikki ei mennyt ihan putkeen. Tilanteet, joissa tulkitsemme epäonnistuneemme, jäävät valitettavasti mieleemme yleensä paremmin kuin neutraalimmat ja positiiviset tilanteet. Tässäkin ajatuksemme yrittävät auttaa meitä ja valmentaa tulevaisuudessa hyvään selviytymiseen tilanteista. Joskus nämä ajatukset voivat kuitenkin kääntyä itseämme vastaan. Jos ikävät ajatukset pääsevät valtaamaan mieltä liikaa ja nuori alkaa uskoa niihin, hänen käsityksensä itsestään voi alkaa muodostua korostuneen kielteiseksi. On erityisen tärkeää, että nuori, joka kamppailee ikävien tuntemusten ja ajatusten kanssa, saa apua ja tukea tilanteeseensa.
Lopuksi vielä muutama vinkki omien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn:
- Mitä ikinä teetkin, älä jää vain märehtimään asioita yksin mielessäsi. Sillä tavalla pienikin ikävä asia voi saada todella isot mittasuhteet. Pienestä lumipallosta voi muodostua tuhoisa lumivyöry!
- Puhu, kirjoita, tee sarjakuva, viito videolle, piirrä tai maalaa tuntemuksistasi. Valitsemallasi keinolla ei ole väliä, kunhan se auttaa sinua käsittelemään mielessä pyörivää asiaa. Kun asian joutuu tuottamaan ulos omasta päästään, siihen saa yleensä järjestystä ja selkoa, eikä mielessä ollut ajatus ehkä tunnukaan enää niin vakavalta tai vaaralliselta. Kokeilemalla löytyy itselle juuri parhaat keinot.
- Lähde ulos, lenkille tai metsään, mielessäsi voit tiputella harmin aiheet lenkkipolun varrelle ja jättää ne sinne.
- Tee jotain itsellesi mieluista: kuuntele musiikkia, pelaa, katso elokuvaa. Jos olo helpottuu, hieno juttu! Jos kurja olo palaa tekemisen jälkeen takaisin, se antaa tärkeän viestin: tätä asiaa pitäisi käsitellä lisää, pelkkä ajatusten harhauttaminen ei auta.
Kati Pekkala
Psykologi
kati.pekkala@auris.fi
Artikkeli on alun perin julkaistu Nappi-lehden numerossa 2/2023.
