Olen 51-vuotias viestintäkoordinaattori, neljän lapsen äiti sekä aktiivinen kulttuurin ja liikunnan harrastaja. Asuin aiemmin 14 vuotta Hollannissa, mutta nykyisin kutsun kotikaupungikseni Porvoota. Kaksi sisäkorvaistutetta merkitsi elämässäni suurta laatuloikkaa. Ne mahdollistavat sen, että voin olla mukana, kuulla ja osallistua.
Toimintakykyni parannuttua olen saanut uusia ystäviä, joiden kanssa jaamme elämäämme ja vapaa-aikaamme konserteissa, kahviloissa ja liikuntaharrastuksissa. Silti mietin, onko meille keski-ikäisille tarjolla kuntoutusta, joka tukisi arkea ja työelämää. Onnekseni pääsin viime vuonna mukaan Kuulo-Auriksen järjestämälle ja Kelan kustantamalle kolmijaksoiselle kuntoutuskurssille Helsinkiin. Jokainen jakso kesti viisi päivää.
Olin yksi kurssin nuorimmista osallistujista, mutta se ei haitannut – päinvastoin. Sain valtavasti opastusta vanhemmilta osallistujilta ja koin vertaisuuden tärkeäksi. Ikäihmisten mielenkiintoiset koulutus- ja elämäntarinat rikastuttivat keskusteluja. Oli myös hienoa huomata, kuinka Kuulo-Auris hienovaraisesti huomioi kaikkien osallistujien yksilölliset tarpeet.
Kuulo-Auriksen moniammatillinen tiimi oli sekä ammattitaitoinen että lämminhenkinen. Päivitin apuvälineitäni ja opin uutta erilaisista sovelluksista, Kuuloliiton kursseista, eurooppalaisesta vammaiskortista, kohtuullisista mukautuksista työpaikalla sekä työterveyspalvelujen hyödyntämisestä. Ymmärsin, että näitä palveluja kannattaa käyttää silloinkin, kun ei ole ”oikein kunnolla kipeä”.
Opin myös sanomaan ei: minun ei tarvitse osallistua peräkkäin useaan englanninkieliseen neuvotteluun, jos se kuormittaa liikaa. Kuntoutus tarjosi tarpeellisen pysähdyksen vauhdikkaaseen arkeeni. Luin kirjoja ja ulkoilin – ilman kotitöiden rasitteita.
Kuntoutus oli kokonaisvaltaista. Luennot, allasjumppa, oma aika ja ulkoilu tukivat hyvinvointiani eri näkökulmista. Kurssi tuli juuri oikeaan aikaan. Lapset ovat isoja, työ on mielekästä ja jaksan nyt hyvin. Elän omien resurssieni mukaan, teen täyttä työaikaa ja nautin perheestäni ja ystävistäni.
Kuntoutukseen ei mennä – sinne päästään. Tätä mahdollisuutta kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Lisäksi sanoisin, että ei kannata odottaa liian kauan kuntoutukseen hakeutumisessa. On huomattavasti helpompaa saada kuntoutuksen täysi hyöty, kun ongelmat ja haasteet eivät ole vielä kärjistyneet. Jos Kelan hakupaperit tuntuvat hankalilta, ei hätää: kuntoutusohjaaja tai Kuulo-Auriksen ammattilaiset auttavat. Hae avoimin mielin mukaan kuntoutukseen – se voi olla pysähtymisen hetki, jota et tiennyt kaipaavasi.
Sydämellinen kiitos Kuulo-Auriksen väelle. Toivottavasti tapaamme taas!
Teksti: Katja Vis
Julkaistu alun perin Kuuloviesti-lehden numerossa 2/2025
