Tässä kirjoituksessa pääsemme tutustumaan 12-vuotiaan kuntoutujamme omaan kuulomatkaan ja hänen kokemukseensa siitä, kun hän sai sisäkorvaistutteensa.
Teksti on kuntoutujan itse kirjoittama ja hänen oma kokemuksensa. Hän halusi jakaa tarinansa, ajatuksensa ja kokemuksensa myös muiden kanssa. Toivomme, että hänen kirjoituksensa voi tarjota vertaistukea ja ajatuksia muille kuulovammaisille lapsille ja heidän perheilleen. Tämä kirjoitus julkaistaan kuntoutujan ja hänen vanhempiensa luvalla.
Nyt annamme puheenvuoron hänelle itselleen.
Sisäkorvaistutteen Leikkaus – Oma kokemukseni!
Hei, olen Ruth ja tässä tekstissä haluan kertoa omasta kokemuksestani, kun ensimmäisen kerran sain sisäkorvaistutteen! Tosiaan ensimmäisen sain ollessani 6-vuotias, eli eskarissa. Ennen istutteita käytin kuulokojeita. Sain ensimmäisen myös vasempaan korvaan ja sen parannuttua sitten oikeaan. Muistan aika tarkalleen asioita, mutta nyt kerron vain omasta kokemuksestani!
Aamulla heräsimme äidin kanssa todella aikaisin ja lähdimme ajamaan Turkuun. Muistan, kun minulla oli raidallinen paita ja todella kylmä jännityksestä. Sairaalassa olimme suuressa huoneessa, jossa tunnelma oli hiljainen ja minulla oli koko ajan kylmä. Otin suussasulavan Panadol-lääkkeen ja sitten vaihdoin sairaalavaatteet päälle. Muistan, kun valitin äidille siitä, että sukan sauma ärsyttää. Sitten sairaala trukki tulikin jo hakemaan leikkaussaliin minut. Sängyssäni oli renkaat, joiden avulla sänkyni työnnettiin käytävälle ja siitä sitten hetken kuluttua trukin kyytiin. Sillä matkalla, kun hoitaja työnsi minua, katsoin äitiäni, joka käveli vieressä, hoitajaa, joka katsoi eteen ja työnsi sänkyä. Sitten katsoin keskelle kattoon ja mietiskelin, että mitäs nyt. Trukin kyydissä makasin edelleen sängyssä.
Leikkaussalissa makasin sairaalasängyssä ja muistan, että huone oli valkoinen ja ympärilläni hääräsi monta hoitajaa samanvärisiksi asusteissa. Sitten yksi ystävällinen hoitaja tuli luokseni ja asetti kolme tarraa rintakehäni päälle ja niistä kulkeutui nauhat johonkin koneeseen. Sitten sain kasvoilleni nukutus kaasua ja herätessäni en tuntenut missään vaiheessa kipuja ja kumpikin vanhempani oli vieressäni ja sitten pian lähdimme kotiin! Tämä oli täysin oma kokemukseni! Muista, että jokaisella on erilainen kokemus ja ei tarvitse jännittää! Jos olet menossa sisäkorvaistute leikkaukseen tai johonkin muuhun leikkaukseen, niin haluan sanoa, että:
Älä turhaan jännitä! Olet vahva ja rohkea! Tiedän, että pystyt siihen! Kivoin juttu mielestäni koko aikana oli se, että vieressäni on nappi, jota painamalla hoitaja tuli paikalle ja jännin juttu oli se, kun leikkausoperaatio alkoi ja muuta, mutta selvisin ja niin selviät sinäkin! ❤️
