Omasta kuulosta kertominen ei aina ole helppoa. Kuulovamma ei näy ulospäin, joten muut eivät välttämättä tiedä, että keskustelun seuraaminen voi joskus olla hankalaa. Usein yksi lyhyt lause riittää kertomaan, miten sinun on helpompi kuulla. Omaa kuulovammaa ei tarvitse selittää pitkästi. Voit kertoa juuri sen verran kuin itse haluat.
Konkreettinen pyyntö auttaa toista ymmärtämään, mitä hän voi tehdä.
”Kuulen paremmin, jos katsot minuun puhuessasi.”
”En kuullut, voitko toistaa?”
”Taustamelussa minun on vaikeampi kuulla. Voitaisiinko mennä rauhallisempaan paikkaan?”
”Käytän kuulokojetta, mutta en kuule silti aina kaikkea.”
” Hei, nyt kun olemme porukassa, puhutaan yksi kerrallaan.”
Näillä tavoin voit kertoa omasta kuulosta eri tilanteissa. Esimerkiksi juuri työpaikalla olisi hyödyllistä ja tärkeää kertoa, että kokouksissa on helpompi seurata keskustelua, kun yksi ihminen puhuu kerrallaan. Satunaisissa kohtaamisissa asian voi ottaa esiin lyhyesti. Kaikkea kuulon tilanteesta ei tarvitse kertoa heti. Yksi sopiva lause voi riittää. Jos et kuule, sano se.
Tulee helposti nyökättyä tai hymyiltyä, vaikka ei oikeasti kuullut, mitä toinen sanoi. Keskustelun kannalta on kuitenkin parempi pyytää tarvittaessa toistamaan ja sen pyytäminen on täysin ok. Se auttaa varmistamaan, että keskustelu jatkuu sujuvasti. Sinä päätät, mitä kerrot ja siihen ei ole yhtä oikeaa tapaa. Toiselle asian esiin tuominen voi olla luontevampaa kuin toiselle. Tärkeintä on, että saat itse päättää, mitä haluat kertoa ja miten kuulon tilanteesi voidaan huomioida.
Mieti itsellesi muutama lause etukäteen. Kun sanat ovat valmiina, niiden käyttäminen voi tuntua helpommalta.
Kolme lausetta, joista voisit aloittaa:
”Kuulen paremmin, jos katsot minuun puhuessasi.”
”Voisimmeko puhua yksi kerrallaan??”
”En kuullut, voitko toistaa?”
Pieni pyyntö voi tehdä keskustelusta paljon helpomman.
Kirjoittaneet: Satu Johansson ja Tea Käyrämö
